Kirkas auringonpaiste ja hiekkatie.
Auto tien varressa, hieman ruosteessa.
Läheltä lähtee polku kuiskien houkutuksia:
"Tule, tule ystäväni. Minä vien sinut turvaan."
Mustikanvarpuja, kieloja.
Auringon polttamia havunneulasia ja lehtiä.
Oksat raapivat poskea. Raapaisu tuntuu lohduttavalta.
Polku haarautuu.. ja haarautuu.. Niin pienet päätökset tuntuvat suurilta.
Oikea vai vasen? Taakse ei voi enään mennä.
Vihdoin näkymä avautuu avaraksi, mustaksi ja vihreäksi.
Edessä on valtava suo. Suon keskellä on pieni saarreke.
Siellä saarrekkeella minä istun.
Hei ystävä.
Vihdoin näkymä avautuu avaraksi, mustaksi ja vihreäksi.
Edessä on valtava suo. Suon keskellä on pieni saarreke.
Siellä saarrekkeella minä istun.
Hei ystävä.





